Köyhyys koskettaa monia lapsiperheitä  

Sosiaaliasiamies Lilli Autti puhui Eduskunnan Kansalaisinfossa järjestetyssä tilaisuudessa ”Köyhyys ja syrjäytyneisyys lapsen näkökulmasta” maanantaina 12.11. Tilaisuuden yleisö koostui lähes yksinomaan keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista naisista. Eikö vähävaraisten perheiden ja lasten asema kiinnosta nuoria ja miehiä? Loppujen lopuksi ajauduttiin tarkastelemaan toimeentulotuen varassa elävien ihmisten tilannetta laaja-alaisemmin kuin vain lasten näkökulmasta.

Autti totesi, että sosiaalitoimiston imagossa olisi parantamisen varaa. Ihmisten mielissä toimisto yhdistyy useimmiten toimeentulotukeen ja syrjäytymiseen, vaikka sosiaalitoimiston tehtävät ovat monipuoliset. Lapset ottavat harvoin itse yhteyttä sosiaalitoimistoon, nuoret sen sijaan osaavat kysellä oikeuksistaan. Autin mielestä olisi tärkeää, että myös lapset tietäisivät, että he voivat tarpeen tullen ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon.

Kymmenen vuotta sitten kirkolla oli oma köyhyysprojektinsa. Autin mukaan tänä päivänä kamppaillaan aivan samojen ongelmien kanssa kuin silloinkin, edistystä ei ole juuri tapahtunut. Suomessa elää puoli miljoonaa ihmistä köyhyydessä. Ongelmat ovat hyvin tiedossa, mutta ratkaisut puuttuvat.

Raha luo perusturvallisuuden, jonka pohjalta ihmisen on helpompi parantaa elämäänsä. Jos joutuu joka päivä miettimään, miten on rahaa ruokaan ja vuokraan, on vaikea tehdä pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Köyhyys vie pohjan selviytymiseltä ja verottaa voimavaroja.

Köyhyyttä tulee aina tarkastella suhteessa yhteiskunnassa vallitsevaan keskimääräiseen elämisen tasoon. Nykypäivänä on esimerkiksi oltava internet käytössä, jotta pysyy mukana yhteiskunnassa. Jos lapsi kasvaa taloudessa, johon ei koskaan tule sanomalehteä, hän ei opi käyttämään printtimediaa ajan tasalla pysymiseen. Toimeentulotuen perusosa on niin jälkeenjäänyt yleisestä taloudellisesta kehityksestä, että sen turvin ei voi hankkia mitään ylimääräistä – rahat kuluvat ruokaan ja asumiseen.

Erityisesti työttömyys, pätkätyöt, yhden huoltajan talous ja sairastelu voivat ajaa perheen talouden tiukille. Lilli Autti peräänkuuluttaa inhimillisyyttä rahanjakamiseen. Lapsiperheille olisi tärkeää päästä joskus vaikka Linnanmäelle tai voida ostaa joskus uusia vaatteita. Lasten harrastuksiin kuluu rahaa, usein enemmän kuin olisi sosiaalitoimiston normien mukaista. Joskus lasta on jopa vaadittu lopettamaan esimerkiksi musiikki- tai urheiluharrastus liiallisten kulujen vuoksi. Tämä on hyvin eriarvoistavaa – voisihan harrastuksesta tulla myöhemmin vaikka ammatti, ja harrastuksissa opitaan myös tärkeitä sosiaalisia taitoja.

Huumeita käyttävien nuorten äidit ovat paljon yhteydessä sosiaalitoimistoon. Huoli on suuri, eikä se häviä lapsen täyttäessä 18 vuotta, vaikka elatusvelvollisuus poistuukin. On myös tärkeä ymmärtää, että monilla ihmisillä ei ole ketään läheistä, joka voisi vaikkapa hoitaa kaupassakäynnit liikkumisen ollessa vaikeaa. Autti kertoi vanhuksesta, joka oli kysellyt, voisiko joku käydä tarkistamassa säännöllisesti, onko hän sattunut kuolemaan. Kaikilla on varmaan muistissa ”maunulan muumi”, joka lojui vuosikausia asunnossaan kuolleena kenenkään tajuamatta tilannetta.

Nykyään sosiaalihuollossa ei tavata asiakkaita yhtä paljon kuin ennen. Tästä johtuen asiakkaan ja virkailija välinen suhde jää etäisemmäksi ja mahdollisesti myös kovia päätöksiä on helpompi tehdä. Suurissa kaupungeissa myös työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Autti korosti, että hyvä pohja päätösten tekemiselle on lain ja lain hengen noudattaminen. Hän puhui paljon ”säällisestä elämästä”, johon kaikilla pitäisi olla oikeus.